Ursula Kroeber Le Guin (s. 1929) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän on moninkertainen Hugo- ja Nebula-palkintojen voittaja. Amerikan tieteis- ja fantasiakirjailijoiden yhdistys myönsi hänelle suurmestarin arvonimen vuonna 2003. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat fantasiasarja Maameren tarinat (1968–2001) ja tieteisromaani Pimeyden vasen käsi (1969).

Ursula Kroeber syntyi Kalifornian Berkeleyssä. Hänen isänsä Alfred Kroeber oli antropologi ja äitinsä Theodore Kroeber kirjailija. Tämä tausta, etenkin antropologia, on vaikuttanut merkittävästi Le Guinin kirjalliseen tuotantoon.

Ursula oppi kirjoittamaan jo viisivuotiaana. Lapsuudessa perhe asui useissa paikoissa. Isä kertoi lapsille iltaisin Amerikan alkuperäisten asukkaiden ja muiden eri yhteisöjen tarinoita. Talo oli täynnä kirjoja: antropologisia tutkimuksia, teoksia jotka esittelivät uusia maailmoja ja kertomuksia. Ursulan mielilukemistoa olivat kreikkalaiset jumaltarut ja pohjoismaiset saagat. Perheen kesäkodissa Kishamishissa vietettiin hauskaa elämää: retkiä, uintia, unia tähtitaivaan alla.

Ursulalla oli kolme vanhempaa veljeä, jotka lähtivät kaikki toiseen maailmansotaan Ursulan ollessa teini-ikäinen. Yksinäiset kesät vain vanhempien seurassa perheen loma-asunnossa Napa Valleyssa olivat tärkeitä vuosia Ursulan kirjailijauran kehittymisessä. Hän muistaa olleensa toivottoman ujo nuori, jolle koulunkäynnin yhteisölliset kuviot olivat yhtä tuskaa.

”Henkilöni menevät vieraisiin maailmoihin ja opettelevat elämään muukalaisten keskuudessa. Se on tieteisaiheeksi rikas, mutta yleisinhimillinen. Jokainen murrosikäinen on tavallaan yhteisötutkija. Hän ihmettelee niitä outoja olentoja, joiden keskuudessa joutuu elämään loppuikänsä”, Le Guin kuvailee haastattelussa.

Ursulan lapsuuden mielilukemistoon olivat kuuluneet myös tieteislehdet. Ursula ja hänen veljensä ahmivat näitä lehtiä ja myös pilkkasivat niitä. Teini-iässä Ursula vieraantui tieteiskirjallisuudesta sen teknistymisen ja tylsistymisen vuoksi. Ursula kirjoitti ensimmäisen kauhutarinansa yhdeksänvuotiaana ja kaksitoistavuotiaana hän tarjosi juttuaan tieteislehteen. Juttu palautettiin, mutta nuori kirjoittaja oli tyytyväinen saamaansa huomioon, vaikkapa vain hylkäyskirjeen muodossa.

Ursula Kroeber opiskeli useissa yliopistoissa ihmisyhteisöjen tutkimusta, kirjallisuutta ja kieliä. Hän suoritti loppututkinnon romaanisten kielten ja kirjallisuuden saralla. Hän eteni opinnoissaan aina väitöskirjan valmisteluun saakka. Matkustaessaan Queen Mary -laivalla Ranskaan suorittamaan jatko-opintoja hän tapasi tulevan miehensä, historioitsija Charles A. Le Guinin. He menivät naimisiin vuonna 1953.

Ursula Le Guin opetti jonkin aikaa ranskan kieltä ja kirjallisuutta. Le Guin kertoo miehensä aina kannustaneen häntä kirjoittamisessa. He asuvat nykyisin Portlandissa Oregonissa ja heillä on kolme lasta ja kolme lastenlasta.

Le Guin kokeili ensin kykyjään novellien alalla. Ensimmäiset julkaistut tekstit ilmestyivät 1960-luvun alussa. Le Guin joutui uudelleen tekemisiin tieteiskirjallisuuden kanssa, kun eräs tuttava esitteli hänelle Cordwainer Smithin teoksia. Tämä toi Le Guinin tietoon uudistuneen, ilmaisuvoimaisen mielikuvituksen alueen. Le Guin päätti kokeilla tekstiensä julkaisemista tieteislehtien kautta: science fiction tuntui tavallisen kaunokirjallisuuden markkinoita varmemmalta kanavalta saada tekstejään julki.

Pimeyden vasen käsi ilmestyi 1969 ja nosti Le Guinin heti kuuluisuuteen. Tarinan taustalla on avaruushistoria, jonka mukaan ihmiskunta ja muiden maailmojen humanoidit ovat peräisin Hain-nimisestä maailmasta, josta käsin muut maailmat on asutettu miljoona vuotta sitten. Asutuksen yhteydessä myös ihmisiä on muokattu perintötekijöiltään. Talven maailmaan sijoittuvaa romaania varten kirjailija luki kertomuksia naparetkeilijöistä ja talvesta Suomessa.

Yhdysvaltalainen kirjallisuusarvostelija Harold Bloom valitsi Le Guinin romaanin kirjansa The Western Canon luetteloon länsimaisen kirjallisuuden kaanoniin kuuluvista teoksista. Romaanin suomalainen käännös ei täysin tavoita alkuteoksen tyylin kirkkautta.

Vuosina 1968–1973 ilmestyi Maameri-trilogia. Maamereen vaikuttivat erilaiset tarustot ja norjalaiset saagat. Sarjasta muodostui eräs vaikutusvaltaisimmista fantasiateoksista. Uransa myöhäiskaudella Le Guin palasi uudelleen sarjan pariin.

Hugo-palkittu novelli ”Jotka Omelasista poistuivat” (1973) tiivistää Le Guinin yhteiskunnalliset pohdinnat. Novelli kertoo, kuinka yhden yksilön kärsimyksen hinnalla ostetaan koko muun yhteiskunnan onnellisuus, ja kunkin kansalaisen tulee itse ratkaista, osallistuuko hän tämän hyvinvoinnin jakamiseen vai ei. Kirjailija kuvaa tilanteen, joka on kaikkien ihmisten jokapäiväinen ongelma. Novelli ”Päivää ennen vallankumousta (1974, suom. teoksessa Maailma mielen mukaan) sai Nebula- ja Jupiter-palkinnot.

Kirjailijan uusinta tuotantoa on romaani Lavinia (2008). Teos sai Locus-palkinnon parhaan fantasiaromaanin sarjassa. Suomennos oli Tähtifantasia-palkintoehdokkaana.

Le Guinin tuotannolle antaa leimansa käsitys, miten toistensa vastakohdilta ja vastustajilta näyttävät tekijät ovatkin toinen toisilleen välttämättömiä, tasapainoa ylläpitäviä tekijöitä. Vastakohtien ykseys näkyy muun muassa Pimeyden vasen käsi -romaanin sukupuoliaiheessa.

Ursula Le Guin kertoo itse lukevansa kirjoja usein moneen kertaan, mutta Jane Austenin, Charles Dickensin, Leo Tolstoin, Virginia Woolfin ja J. R. R. Tolkienin kohdalla hän on seonnut laskuissa. Jos kirjat ovat hyviä, ne tulevat paremmiksi joka lukukerralla.

Suomennetut teokset

Rocannonin maailma (1966)
Pimeyden vasen käsi (1969)
Taivaan työkalu (1971)
Maailma, vihreä metsä (1972)
Osattomien planeetta (1974)
Pimeälipas ja muita kertomuksia (1975)
Sisämeren kalastaja (1994)
Kahdesti haarautuva puu (2000)
Lavinia (2008)

Maameri-sarja:

Maameren velho (1968)
Atuanin holvihaudat (1972)
Kaukaisin ranta (1974)
Tehanu (1991)
Kertomuksia Maamereltä (2001)
Toinen tuuli (2001)

Läntisen rannan aikakirjat:

Näkemisen lahja (2004)
Sanan mahti (2006)
Muistamisen taito (2007)

Lähteitä

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2003.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

Linkkejä

Ursula K. Le Guin. Wikipedia.
Irma Hirsjärvi: Ursula K. Le Guin ja anarkismi. Portti 3/1992.
Jani Saxell: Kirjailija tanssii lohikäärmeiden kanssa. Helsingin sanomat 22.2.2009.
Marko Ikäheimo: Pimeyden vasen käsi. Kalaksikukko 14.3.2000.
Toni Jerrman: Pimeälipas. Helsingin sanomat 29.12.2005.
Petra Suntila: Sisämeren kalastaja. Kalaksikukko 22.9.2000.
M. G. Soikkeli: Sisämeren kalastaja. Aikakone 14.9.2000.
Toni Jerrman: Sisämeren kalastaja. Helsingin sanomat 18.10.2000.
Jussi Ahlroth: Kahdesti haarautuva puu. Helsingin sanomat 22.2.2009.
Katariina Norontaus: Kahdesti haarautuva puu. Turun sanomat 1.5.2009.
Pertti Ehrnrooth: Kahdesti haarautuva puu. Karjalainen 1.5.2009.
Mikko Niininen: Kahdesti haarautuva puu. Kainuun sanomat 31.3.2009.
Ella Peltonen: Kahdesti haarautuva puu. Risingshadow.net 20.6.2009.
Marja Kuparinen: Kahdesti haarautuva puu. Kirkko & kaupunki 3.8.2009.
Jani Saxell: Kahdesti haarautuva puu. Parnasso 4/2009.
Vesa Sisättö: Kertomuksia Maamereltä. Helsingin sanomat 15.1.2003.
Toni Jerrman: Toinen tuuli. Tähtivaeltaja 2/2003.
Vesa Sisättö: Toinen tuuli. Helsingin sanomat 14.6.2003.
Maria Loikkanen: Maameren tarinat 1–6. Onnimanni 4/2003. (PDF)
Vesa Sisättö: Näkemisen lahja. Helsingin sanomat 3.9.2005.
Vesa Sisättö: Sanan mahti. Helsingin sanomat 19.7.2007.
Markku Soikkeli: Sanan mahti. Turun sanomat 26.9.2007.
Vesa Sisättö: Muistamisen taito. Helsingin sanomat 18.10.2008.
Toni Jerrman: Lavinia. Helsingin sanomat 8.7.2009.
Katariina Norontaus: Lavinia. Turun sanomat 22.7.2009.
Petja Savoila: Lavinia. Keskisuomalainen 20.8.2009.
Jani Saxell: Lavinia. Parnasso 4/2009.
Ville Lähde: Lavinia. Voima 7/2009.
Kari Lahdenperä: Lavinia. Keskipohjanmaa 1.10.2009.

Kuva: Eileen Gunn.

Lisännyt Darkki 23.09.2003, 12:45
Muokannut Thialfi 18.07.2010, 11:35