George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu, suomennetut osat *spoilereita*

[Sini]

Tässä aiheessa keskustellaan George R. R. Martinin eeppisesta fantasiasarjasta Tulen ja jään laulu, jota suomeksi kustantaa Kirjava. Mikäli haluat mainita jotain sarjan suomentamattomista osista, käytäthän spoiler-tagia ja muistathan mainita minkä kirjan tapahtumista on kyse. Suomenkielisten osien tapahtumista voi keskustella ilman spoiler-varoituksia, joten jollet ole vielä niitä vielä lukenut, tämä on sinun viimeinen varoituksesi: emme kuuntele valituksia lukukokemuksesi pilaamisesta, mikäli luet tätä aihetta eteenpäin, vaikket ole kirjoja vielä lukenutkaan!



Käänny pois nyt, jollet halua kuulla juonipaljastuksia!



Martinin synkkäsävyinen fantasiasarja ei tehnyt minuun kovin hyvää vaikutelmaa ensimmäistä kertaa ensimmäistä kirjaa lukiessani - olin aivan järkyttynyt sen raakuudesta ja siitä, että ihmisiä oikeasti kuoli! En osannut kuvitellakaan yhden päähenkilöistä (niin luulin) kuolevan jo sarjan tässä vaiheessa! Minua rohkaistiin kuitenkin jatkamaan, ja kiitänkin Winteriä ja Brian Borua siitä. Nyt odotan vesi kielellä jatkoa ja toivon, ettei Martin vesitä loistavaa sarjaansa venyttämällä sitä Ajan Pyörän mittoihin.

Sarjan henkilöhahmot ovat moniulotteisia useisiin muihin fantasiasarjoihin verrattuna - kaikista paljastuu niin hyviä kuin huonojakin puolia. Varsinaista suosikkiani en voi nimetä, sillä se tuntuu vaihtelevan jatkuvasti. Tyrion on kuitenkin yksi yllättävimmistä  ja Cersei vihaamieni listan kärkipäässä, mutta en ihmettelisi, vaikka Martin vielä muuttaisi mieltäni moneen kertaan.

Mitä sinä pidät sarjasta? Luetko sitä oikeassa järjestyksessä vai hyppeletkö joidenkin kertojien ohi päästäksesi takaisin suosikkisi mukaan?

[Juveli]

Martinilla on paha tapa lopettaa luvut cliffhangereihin, jolloin houkutus etsiä seuraava kyseisestä henkilöstä kertova luku on aina suuri  Mutta toisaalta, vaikka seuraavana tarkasteltava hahmo ei juuri sillä hetkellä suosikkeihin kuuluisikaan, niin sen on saanut huomata että äkkiä asenne voi muuttua (Jaime tulee tietysti päällimmäisenä mieleen).

Ja joskus on yhtä nautinnollista lukea inhokinkin lukuja, kun suunnitelmat menevät mönkään...

Spoileri (Klikkaus: näytä/piilota)

esimerkkinä Cersein piina Feast for Crowsissa 

[Shaula]

Martinin kirjat ovat nousseet kyllä ehdottomiksi lempikirjoikseni ilman minkäänlaista uhkaajaa. Sarjaa on pakko rakastaa jo sen tarjoamien järkytysten ja yllätysten takia. Miekkamyrsky 2'nen tosin vielä kesken, mutta kovassa vauhdissa olen sen lukemisessa.

Olen lukenut kaikki luvut ihan järjestyksessä, en oikein pysty antamaan itselleni periksi hypätä jonkun tietyn luvun yli, mitä pidän kyllä sinänsä todella hyvänä asiana. Vaikka monet luvut loppuvatkin cliffhangereihin, niin sitten taas seuraavassa luvussa on eri asiasta niin mielenkiintoista juttua, ettei hyppy tulisi mieleenkään. Minusta on hienoa, että sarjaa lukiessa ei koskaan voi olla siinä turvallisuuden tunteessa, ettei hahmolle mitään voi käydä. Elän alituisessa pelossa siis, on sen verran jännittäviä juonen käänteitä jo tarjoiltu. 

Lempihahmoni on ehdottomasti Jaime. Pidin hänestä jo ihan alusta asti, vaikka kaikki hänen tekemisensä eivät miellyttäneetkään.  Ja nythän mies näyttää muuttuneen aika paljonkin ja minä alan vain pitämään hänestä enemmän. Tyrion on ollut myös suosikkilistalla alusta asti ja täytyypä myöntää, että pidän Cerseistäkin kovasti. Jos samassa suvussa jatketaan, niin Joffrey on ehkä ärsyttävin hahmo, mitä olen tavannut ja olen onnellinen, että hänelle kävi kuten kävi. Starkin suvussa lempihahmo vaihtelee tapahtumien mukaan. Harmitti, kun Robb oli hyvää vauhtia nousemassa suosikkilistallani ja sitten kävi niinkuin kävi. Harmitti! Daenerys on aivan ihanan kiehtova hahmo myös.

Odotan kyllä innolla neljännen osan suomennosta ja tätä Miekkamyrskyäkin lukiessa on tullut käyttäydyttyä kuin mikäkin fanityttö.  On se vaan niin hyvä sarja.

[aaron]

Vielä on Miekkamyrsky 2 kesken hiukan. Kyseisen kirjan alku oli aivan loistava, mutta sitten tuli hieman hiipui. Hieman alkoi jo ihmetyttämään valtava päähenkilöiden teloitustahti. Se on toki jotain uutta ja todella mahtava asia tusinafantasian keskellä, mutta nyt täytyy rajoittaa hetkeksi, että henkilöt riittävät sarjan loppuun asti 

Samwellista muodostui yksi suosikeistani tämän kirjan aikana, kun taas Davos on tylsä. Mutta ymmärrän, että Davosia tarvitaan, jotta Stannisin suunnitelmat olisivat selvillä.

[Kuurankukka]

Hei vain. Wanhalla ei tullut koskaan tällaiseen useista yrityksistä huolimata vastattua, joten kokeillaanpas nyt. (Varsinkin kun kaikki osat ovat yhdessä topikissa.)
Myönnän tarkastelleeni tätä topikkia vain pintapuolisesti, koska minulla on vielä Miekkamyrsky 2 lukematta (olen kyllä tehnyt siitä kirjastoon hankintapyynnön), enkä tahdo spoilaantua enää enempää. (En pystynyt pysymään poissa sen topikista ja spoilaannuin kahdesta ensimmäisestä tagista jo ihan liikaa...)

Martinilla on paha tapa lopettaa luvut cliffhangereihin, jolloin houkutus etsiä seuraava kyseisestä henkilöstä kertova luku on aina suuri 

Olen kovin samaa mieltä. Se on aina yhtä ärsyttävää, kun on joku hahmo, (vaikka sellainen, josta nyt suuremmin ei pidä), ja sitten luvun aikana se kehittyy oikeastaan aika mielenkiintoiseksi - ja sitten alkaaakin uusi (ja siinäkin voi olla sellainen, johon ei ole erityisemmin tykästynyt). Sitten odottaa sen seuraavaa lukua, ja sitten se taas alkaakin tylsästi...

Kaikki hypetys etc. ilmeisesti toimi, koska lopulta löysin ne kirjastosta ja lainasinkin. Tai siis vain ensimmäisen osan, joka aiheutti ärtymystä siinä vaiheessa, kun huomasin sen olevan oikeastaan tosiaan aika hyvä, ja muita osia ei ollutkaan lainattuna. Hain kuitenkin nekin kirjastossa, ja jossain vaiheessa aloin lukemaan niitä oikein kunnolla - ja koukkuunnuin sitten täysin...

Hahmot... ovat mukavia, sitä välillä huomaa alkavansa pitää jostakusta josta ei oikein pitänyt. (Kuten vaikka Jaime... ehm.) Ja siis, se on kivaa, kun kaikki ei ole juuri sellaisia ehdottomia hyviksiä/pahiksia. Pidän.

[Raiden]

Aloin vasta vähän aikaa sitten lukemaan näitä kirjoja, ja olen nyt menossa kakkososan alkupuolella. Täytyy sanoa, että hahmot ovat loistavia. Osaa joissakin vaiheissa kannattaa, ja joissain vaiheissa ei. Esim. Sandor Clegane vaikutti minusta aluksi inhottavalta, mutta olen nyt alkanut pitämään hänestä melkoisesti (hänen paljastuksensa Sansalle ykköskirjassa sai minut muuttamaan mieltäni). Aluksi pidin Danystä, mutta inhoan häntä nyt. Tyrion naurattaa koko ajan, Catelyn ja Sansa saavat minut  . Jon on aivan mahtava.

Tässä kakkoskirjassa lempihahmoikseni ovat jo alussa nousseet Davos ja Theon (pidin tyypistä kyllä Valtaistuinpelissäkin).

Sini-edit: Poistettu spoiler-tagit, suomennetuissa kirjoissa niitä ei tarvitse.

[Lachesis]

Olen yllättänyt itseni jäämällä jokseenkin koukkuun Martinin sarjaan. Luin jouluna Feast for Crowsin putkeen enkä pyhinä sitten mitään muuta tehnytkään. Ekasta osasta en vielä oikein pitänyt; suurin osa päähenkilöistä oli lapsia, joihin en osannut samastua. Kiinnostuin oikeastaan vasta lopussa. Pientä aavistusta oli tosin jo antanut ikkunasta heitetty pikkupoika.

Cersei on tässä vaiheessa oikea suosikki-inhokki. En malta odottaa, mitä Martin on jatkossa keksinyt hänen päänsä menoksi. Toisaalta mimmin toiminta lähentelee jo epäuskottavuuden rajoja. Joffrey oli yhtä paha ja hyvä että läksi. Jaimea käy vähän sääliksi, monestakin syystä.

Joka kirjassa on ollut tylsiä juonihenkilöitä ja kokonaisia tylsiä jaksojakin, mutta en ole koskaan hyppinyt lukujen yli. On kyllä tehnyt mieli, mutta olen niin järjestelmällinen lukija, että sisu ei anna periksi. Nyt olen laittanut Martin-innostukseni vähäksi aikaa kokonaan jäihin, kun seuraavan kirjan ilmestymiseen voi mennä niin kauan, että odottamiseen hermostuu tykkänään.

[Dawndragon]

Ei minkäänlaista muisti kuvaa kuka tätä sarjaa minulle suositteli ja missä, mutta sen verran hyvin suositteli, että ensimmäisen osan kävin suomalaisesta kirjakaupasta tilaamassa. Silloin elettiin siis vielä sitä aikaa, kun Martinin kirjoja ei ollut saatavilla suomeksi.

Kahlasin A Game of Thronesin sanakirjan kanssa läpi ja pidin siitä todella paljon. Erityisesti juuri se Martinin tapa kohdella kirjansa päähenkilöitä teki vaikutuksen. Se oli jotain, mitä olin hiukan kaivannutkin fantasia kirjoihin. Nedin kohtalo osoitti, että päähenkilöt eivät olleetkaan kuolemattomia ja se sai pelkäämään muiden puolesta.

Seuraavaa osaa en kuittenkaan lähtenyt heti hankkimaan, vaan ajattelin pitää hiukan taukoa englannin kielisistä kirjoista. Englannin taito kun oli mitä oli siinä vaiheessa. En tainnut olla vielä edes lukiossa. Hitusen myöhemmin sitten kuulin, että sarjaa ollaan suomentamassa ja jäin odottamaan suomennoksia.

Tällä hetkellä kirjahyllystä löytyy kaikki ilmestyneet osat ja Feast for Crowsin kanssa palasin takaisin alkuperäiskieleen. Nyt sitä vaan odottaa seuraavan osan ilmestymistä.

Suosikkihenkilöiksi ovat nouseet Jon, Arya, Jaime ja Tyrion. Aika sekalainen poppoo . Jaime nuosi suosikkihenkilöksi hiukan yllättäen, sillä aluksi en juurikaan pitänyt hänestä. Välillä todellakin on suuri houkutus hyppiä muiden henkilöiden ohi ja päästä taas lukemaan "paremmista" henkilöistä. Vielä en ole sortunut hyppimisseen, enkä aio sortua tulevaisuudessakaan. Feast for Crowsia lukiessa oli kyllä hieman hankaluuksia tämän kanssa.

Sarjan ensimmäinen osa on selkeästi suosikkini, vaikka muutkin kirjat ovat loistavia. Se ei ehkä ollut niin synkkä kuin muut osat ja koko Starkkien perhe oli hengissä hyvissä voimissa. No ainakin kirjan alussa. Myös se kohta missä suden pennut löytyvät oli loistava.

[Suometar]

Älyttömän hyvä sarja. Ei oikein malttaisi odottaa seuraavaa osaa, ja tietenkin myös tuleva TV-sarja innostaa.  Martinilla on kyky kirjoittaa uskottavia hahmoja joihin lukija kiintyy hahmojen puutteista huolimatta - pidän lähes kaikista päähahmoista, muutamalla poikkeuksella. Jaime ja Arya ovat suosikkini, mutta Sansa jaksaa yhä ärsyttää (tosin sekin on hyvin kirjoitetun hahmon merkki).

Luin juuri toista kertaa läpi ensimmäiset kolme osaa ja nyt aloittelen Feast for Crowsin toista lukukertaa, vaikkakaan se ei ihan ensimmäisten tasoa mielestäni ollut. Täytyy sanoa että toisella kerralla huomaa kaikenlaista mitä aluksi jäi havaitsematta. Erityisesti Nedin kommentit siskostaan pistivät silmään.

Laitan nyt spoiler-tagin koska en osaa suorasta muistista sanoa viittasiko jokin Feast for Crowsissa tähän...

Spoileri (Klikkaus: näytä/piilota)

Ned miettii niin paljon lupaustaan Lyannalle ja sitä mitä se Nedille maksoi, että kyseessä ei voi olla vain Lyannan ruumiin kantaminen takaisin pohjoiseen. Lisäksi Lyannan "bed of blood" voi viitata synnytykseen. Jon voisi hyvinkin olla Lyannan ja Rhaegarin poika - ajoituskin pelaa. Ettei vain päätyisi ratsastamaan yhdellä Danyn lohikäärmeistä. 

[Hallava]

Onko tuo tv-sarjan tekeminen muuten jo lukkoon lyöty asia?

Sain juuri päätökseen Miekkamyrsky 2:n. Oli muuten paljon mukaansatempaavampi kuin Myrsky 1. Kaipa ykkösosa oli sellaista pohjustusta, nyt päästiin tappamaan hahmoja...

Pidän Martinista tosi paljon, en nykyään muita fantasiasarjoja kovin aktiivisesti seuraakaan. Pidän hänen tavastaan tarkastella tapahtumia monen henkilön näkökulmasta. Nyt alkavat jo pikku hiljaa hahmottua kunkin henkilön ajatustavat. Tyrionin ironinen pohdiskelu on esimerkiksi ihan erilaista kuin Branin villit unet. Suosikkihahmoa minulla ei varsinaisesti ole, kaipa seuraan enemmän juonta. Parhaat henkilöhahmot ovat ne, joille tapahtuu kiinnostavimmat asiat :).

Minäkin toivon, että Tulen ja jään laulu ei paisuisi ajanpyörämäisiin mittoihin. Toistaiseksi Martin on ollut suhteellisen ripeä, henkilöhahmojen paljous vain hidastaa. Pidän myös siitä, että uusia näkökulmia tulee joka osassa lisää. Sekin on aina pieni jännittämisen aihe. En ole lukenut kirjoja alkukielellä, joten en osaa sanoa, mitä uusia näkökulmahahmoja on luvassa, mutta minulla on muutamia omia veikkauksia. Jorah Mormont, Sandor Clegane tai Cersei voisivat olla mielenkiintoisia vaihtoehtoja.

Onko teillä muuten mitään tietoa Feats for Crowsin suomentamisen aikataulusta?

[Suometar]

HBO on hankkinut oikeudet sarjaan, mutta satavarmaa sen esittäminen ei vielä ole. Ensin kai väännetään pilotti ja sitten katsotaan mitä lafka siitä pitää. Martin itse kirjoittaa pilotin kässärin, eli luulisi olevan sarjalle uskollinen. 

Itse pidän erittäin lupaavana sitä että nimenomaan HBO tätä tekee, sehän on monen erittäin hyvän sarjan takana (mm. Kylmä rinki, Carnivale, Rome, Sopranos, sekä oma suosikkini Deadwood).

[Dark Clark]

Yhdyn yleiseen mielipiteeseen Tulen ja jään laulusta. Tuosta TV-sarjasta, se lienee (sitten ilmestyessään) k15 -kamaa? Äiti-kultani (innokas sarjojen seuraaja) alkaa epäilemättä miettiä, minkälaista kirjallisuutta oikein lueksin.

Ja noista kirjoista vielä sen verran, että - yllättävää kyllä - Davos on noussut yhdeksi lempihahmoistani, juuri Stannista kohtaan tuntemansa yksiselitteisen uskollisuuden vuoksi. Ja tietenkin Eddard on eliittiä, mutta hänellehän kävi hieman... köpelösti.

Ja lopuksi on vain todettava että minuakin kiinnostaisi kuulla Kirjavan suomennusaikataulusta tuon Feast for Crowsin suhteen...

[Jewel]

Ja lopuksi on vain todettava että minuakin kiinnostaisi kuulla Kirjavan suomennusaikataulusta tuon Feast for Crowsin suhteen...

Ensi syksystä on alustavasti puhuttu, mutta julkaisuaikatauluthan aina elävät syystä jos toisestakin. Pienen kustantamon hyvä puoli on se, että kirjoja ei pantata vaan laitetaan painoon ja myyntiin heti kun mahdollista. (Huomasitteko muuten, että Otava on taas siirtänyt Gaimanin Anansi Boysin julkaisua seuraavaan vuoteen?)

Mutta utelias olisin minäkin kuulemaan uutisia Kirjavan aikataulusta Faristen festareiden / Varisten vestareiden suhteen. Vieläkö syksy tuntuu mahdolliselta ajankohdalta? Pitäisikö uudellekin foorumille perustaa erityinen Kirjava-ketju, niin tämän voisi pyhittää itse kirjoista keskustelemiseen?

[Jackalbury]

Minusta Martinin Tulen ja Jään Laulu on fantasian mestariteos joka vetää vertoja Hobbin Narri-kirjoille.
(Narri-kirjoilla tarkoitan kaikkia kolmea trilogiaa, Näkijän tarua, The Liveship Tradersia ja Lordi Kultaista. Narri nimitys tulee siitä että Narri esiintyy kaikissa trilogioissa ja yhdistää niitä.)

Minäkin odotan kaihoten seuraavan osan suomennoksen ilmestymistä ja olenkin kasannut kirjahyllyyni kaikki aikaisemmat suomennetut osat. Martin pitää lukijaansa jännityksessä, sillä hänen maailmansa on todellisen keskiaikainen. Ja Martin saattaa surmata henkilön johon on saanut lukijan rakastumaan. Ensiksi järkytyin tästä mutta nykyään pidän sitä yhtenä Martinin mestarillisuuden merkkinä.
Kun kirjoissa on monia henkilöhahmoja, tarinassa on monia lankoja ja paljon eri näkökulmia jotka tekevät tarinasta vahvan ja värikkään. Kertakaikkiaan hieno kirja.

[Suometar]

Ja Martin saattaa surmata henkilön johon on saanut lukijan rakastumaan.

Näinhän se on; eräs tuttuni tokaisikin Martinin olevan kirjallisuuden Joss Whedon. Tämä rakastettujen hahmojen tappaminen lienee molempien kohdalla suurin syy siihen että jotkut fanit kaikkoavat. Onneksi niitä tosin riittää lisää!

[allie]

Itsellani Martinin kirjojen lukemisesta on kulunut jo jokunen tuokio, mutta kovasti odotan etta saisin kasiini seuraavan teoksen. Itse pidan kovasti kirjailijoista joiden teoksista ei voi ennalta arvata mita kirjassa tapahtuu ja kuka kuolee

Omia suosikkejani tassa sarjassa ovat ilman muuta Jon ja Arya. Heidan jaksojaan odotan joka hetki kirjoja lukiessa ja edeltakasin saatan kurkistaa missa seuraava jakso on ja sitten kiirehdin lukemistani... Tahan mennessa sentaan olen malttanut mieleni enka ole hyppinyt lukujen yli, mutta vaikeaa se on valilla ollut.

Mielenkiintoista nahda joskus hamassa tulevaisuudessa tuo tv-sarja, tahan mennessa en juuri ole pitanyt kirjoista tehdyista sarjoista, mutta ehka ne kerrankin onnistuisivat kunnollisen sarjan tuottamisessa.

[Lis]

Luin Valtaistuinpelin niihin aikoihin, kun se ilmestyi suomeksi, enkä pitänyt yhtään. Kansi oli mielestäni kamala ja kirja todella synkkä ja ahdistava. Kuninkaiden koitoksenkin luin vielä läpi eikä mielipiteeni juuri muuttunut. Siinä vaiheessa päätin jättää sarjan lukemisen sikseen. Sain kuitenkin kuunnella kirjoista sen verran kehuja ja suosituksia, että tartuin vielä Miekkamyrskyihin. Ja sitten olinkin jo koukussa. Kirjathan ovat aivan loistavia, jälkikäteen muisteltuna aikaisemmatkin osat.

Kuten täälläkin on jo hehkutettu, henkilöt ja miljöö ovat uskottavia ja moniulotteisia, mikä ei fantasiassa liian yleistä ole. Hahmojen tekemiset alkavat oikeasti kiinnostaa, ja oman mausteensa tuo sekin, että melkein kuka tahansa lempihahmoista voi kuolla. Kirjoille on erityisesti plussaa se, ettei niissä ole ”hyviä” ja ”pahoja” vaan kaikki riippuu näkökulmasta. Hahmot ovat toisin sanoen inhimillisiä, tekevät virheitä ja toimivat väärin. Itsekin olen tykästynyt varsinkin Jaimen, Tyrionin ja Aryan hahmoihin ja erityisen paljon kiinnostavat punaisen papittaren tekemiset. Vähän kirjasta riippuen kiinnostavimmat henkilöt ovat vaihdelleet.

Luvut olen lukenut ihan järjestyksessä, vaikka välillä onkin ollut kova kiusaus kurkata eteenpäin. Muutaman kerran olen hiukkasen tosin spoilannut itseäni kun olen selannut eteenpäin nähdäkseni milloin seuraavaksi kerrotaan kenestäkin.

Suunnitelmiin tv-sarjasta suhtaudun hiukan varauksella. Ehdottomasti suurin osa kirjojen pohjalta tehdyistä sarjoista ja leffoista on katastrofaalista katsottavaa. Hahmot ovat erilaisia kuin miksi heidät kuvitteli, verenvuodatusta on vielä enemmän kuin kirjoissa ja tapahtumia sovelletaan järkyttävästi. Jos tv-sarja tehdään, en välttämättä uskalla katsoa sitä ollenkaan.

[Kirjava]

Ja lopuksi on vain todettava että minuakin kiinnostaisi kuulla Kirjavan suomennosaikataulusta tuon Feast for Crowsin suhteen...

Suomennos on ohittanut puolivälin, mutta kirja on sen verran kookas, että tekemistä riittää vielä. Kirja ilmestyy syksyllä - viimeistään Helsingin kirjamessuille, ehkä aikaisemminkin jos hyvin käy.

- Jan

[Dark Clark]

Loistavaa. Ovatkos ne messut sitten lokakuussa? Minulla kun sattuu olemaan niihin aikoihin synttärit. ;D

Muokattu: Muuten, pieni nipotuksen sananen, joka kirjoissa pisti silmään: lähes joka ainut kerta, kun joku kirjoissa nauraa, hän "nauraa kihertää." Kyllähän se esim. Varyksen ja Pikkusormen tapauksissa vielä kelpaa mutta että sitten kaikki aina Vahva Belvasiin saakka "nauraa kihertävät", niin se alkaa jo kypsyttää. Missä piilee vika?

[aaron]

Kyllähän tämä odottaminen ärsyttää. Täytyy tyytyä tusinakakkaan odotellessa.

Yksi mikä olisi hyvä vaikka porukalla koota, ennen seuraavaa osaa, olisi jokaisen aikaisemman kirjan lukujen pääkohdat. Tämä olisi äärimmäisen tarpeellinen niille, jotka eivät ehdi lukea kaikkia uudestaan.